RunoMemo

Sinua, sinua rakastan #6

2009-04-05T21:51:00.001+03:00

Sinua, sinua kadehdin.
Oven narahdus katkaisee minulta ajatuksen
jotta en työhöni keskittyisi.
Miten hikoaa kämmenpohjani
miten haisevat kainaloni kuin kaatis
miten vääntyvät kurttuun otsa ja kulmat
ja hampaani kirkuvat niinkuin Joensuun juna.
Sinua, sinua kadehdin.
Niin toivon että jo tukehdut
syömääsi jäätelöön pian, ja äkkiä

2009-03-07T15:16:00.000+02:00

Rauhoitu ja ole onnellinen.
Aurinko nostaa humalan kuin etusormen kohti taivasta.

Mittaan itseni lähemmäs sinua:
olen kauempana nyt, ihon senttimetristä lähempänä kuin eilen.

2009-03-07T15:15:00.002+02:00

Kävellään tuumia, metrejä. Laitan itseeni oikeutta ja mieltä.
Meistä tulee joka päivä uudet ystävät,
on maaliskuu,
kontrastinen valo pyyhkii profiilejamme niinkuin kameran katse.
Näen sinussa puita, hetken heijastuksia ja hengitystä.
Olet seisova lyhty.
Iltaan on monta päivää, siirrä vain kätesi hartioilleni
ja se kaikki muuttuu aamuksi.

Sinua, sinua rakastan #5

2009-03-02T15:50:00.001+02:00

Sinua, sinua katselen.
Yö paistaa aitojen välistä parkkipaikalle
jotta en piiloon pääsisi.
Niin kannat roskikseen pussisi,
niin nostat sen kannen joka on raskas
niin puhdistat käsistä tomun ja lian
ja käännyt taas pian mennäksesi portista.
Sinua, sinua katselen.
Niin kaikuu porttikongissa
kuin kaivossa jossain kaukana kadulla.

Sinua, sinua rakastan #4

2009-02-27T10:27:00.002+02:00

Sinulle, sinulle hihitän.
Kylpytakin vyö on kireä frotee
jotta en alasti hilluisi.
Miten kiitää aika torstaina,
miten siirtyy pyyhe pyykkikoriin
miten kaikessa on vähän mystisyyttä
ja päiväpeitto on ruttuun ryöminyt.
Sinulle, sinulle hihitän.
Niin on kuin mielikuvitus
ois narun pannut ihan mun nilkkaan.

Sinua, sinua rakastan #3

2009-02-20T12:33:00.000+02:00

Sinua, sinua odotan.
Kemikaali kuivattaa ihoni virkeän suomupeitteen,
jotta en kauniina pysyisi.
Miten keitän jälleen kahvin uuden,
miten raaputan likaa kynsien alta
miten odotus kaapii kaulasta sykkeen
ja turha on jälleen mutina sekä irvistys.
Sinua, sinua odotan.
Niin kerta on sekin viimeinen
kun annat vielä suklaan puoliksi vanhenneen.

Päivän draama

2009-02-17T19:33:00.000+02:00

Tyttö tahtoo
juosta syömään ja palaa,
kirkua tanssien, vaikka toinen tönii kumoon
ihastuksesta, uppoamisesta ja haltioitumisesta.

Poika tahtoo
laulaa, huutaa, juosta, hyppiä ja täristä.

On chiliä, karkkia, juomista ja elokuvia
joiden jälkeen voi olla hetken tolaltaan.
Innostuminen vie ajatuksenhalun,
unet kiipeävät ärsykkeistä lihoneina ylös asti.
Vaisto jännittää,
kulkee omissa maailmoissaan
kärsimätön ja piilotettu peltilehti.
Yön varhainen tulo nostaa päänsäryn.

Tämä päivä on langettanut itselleen
tuomion kesken jääneestä hengityksestä.
Se katkeaa kumartuessa ja peiliä lukiessa.
Keuhkot täyttyvät
ja ilmalla lakaistaan taas huokausta.

Sinua, sinua rakastan #2

2009-02-07T12:52:00.002+02:00

Sinua, sinua tuijotan.
Leikkelen irroksiin kaiken, missä on sanoja
jotta en sinua katsoisi.
Miten putoavat kädestä kahvikupit,
miten viiltää ääni pään sivua
kuinka aavistavat kaikki ohikulkijat
ja unohdan, kuinka paljaana makaan.
Sinua, sinua katselen.
Niin valahtaa väsynyt katseeni
kuin pelko, ja tiedän, että kirjoitan.

Sinua, sinua rakastan #1

2009-02-04T13:44:00.004+02:00

Yö rusentaa kylkeni sileän makkaran
jotta en ääneen puhuisi.
Miten ojennatkaan kahvimukisi,
jotta kaataisin siihen sieluni homeen
miten metsissä nauraa julma ja lihava
ja pilvistä isket päähäni salaman.
Sinusta, sinusta uneksin.
Niin katkot pitkätkin hiukseni
kuin harkkosakset ja kuuma Maglite.

Siirappiseinä

2009-01-27T14:25:00.001+02:00

Väri tukasta valuu alas kohti karvan päätä
leikkaavan saksen jylinä
valuttaa siirappia, talon rappaus, ja seinälle on
keskipäivään mennessä kasvanut kaavio
Yläreunassa on ohut juova,
päänahasta ulospäin kurottautunut vaalea alue,
ja hitaasti se muuttuu kovaksi,
piparkakkutalojen liimana se siimaantuu kuin peruukin hius
kiiltävä kuva hiekkasaven päällä
Toisen kerroksen kohdalla verkosto on laaja
siirapin sukupuu
polvet painuvat alemmas kuin pakeneva otsaraja
suisto jakaa rappauksen saariksi
alapuolella ikkuna, jonka takana on kampauspeili
ensimmäinen kerros: se muuttuu kiteiksi,
jokaisessa pieni laajakuva ulkomaailmasta
valuma on jo leveä ja saavuttaa pihan reunan
Kivijalassa se repeää koviksi palasiksi
ja putoilee pyörätelineen päälle
sulaakseen seuraavassa sateessa

Tähdissä

2009-01-19T16:03:00.002+02:00

Tähdissä vilkkuu kemia ja kaaos,
suoneni puhaltavat verkoistaan hämärää tyhjää
taivaanvuohien ja hevosten tähtikuvioon.
Pilkullisten laikkujen loisteessa
hehkuvat posket
ja kääntää muisto kylkeään
kuin pihvi.
Lanka
täältä tähdelle
on pitkä,
monta syltä katkottuja taivaanrisuja.

2008-01-23T14:56:00.000+02:00

Fraasin käsi tukehdutti ikkunan läpi tutkailemani gerberakukat yhtä nopeasti kuin junaraiteelle jäävä käsi lakkaa puristumasta nyrkkiin ja heiluttamasta ikävän herkistämiä jäähyväisiä.

Kaukaa katsoessa rahisi viemärin äänessä vähemmän likaa, vähemmän veräjän narahduksia. Ovelta se kuitenkin haisi kuin tahtiinsa jäänyt kaksoismoottori. Öljynorot kalvoivat kylkiä sen sisältä, ja sokeritoukkien harmaat ruudukot nihisivät kaakeleilla.

2007-12-04T22:28:00.000+02:00

Liimasta kastuneina huulet
hamusivat harjattua metallia,
uutta ovenkahvaa ja häikäisevää ruuvia.

"Turhan nieleksijä, syöt ilmaa.
Halkaistu pimeäpää."
"Nurja. Vetäisit yöltä lakanat alta.
Älä anna sen määräillä ja pistää.
Tökkimään tikkuja kukkakamiinaan."

Olen lämpöä vailla,
talon ilma kiertää nopeasti kuin Kuu,
lammet
juovuksissa

Käännöspaloja ja rock'n'rollia

2007-11-25T15:25:00.001+02:00

I've got a terrible hangover
from nights out with comrade
convexed twitch guttered from fevered trips
kicking idly the viola, a violin that has gained weight

(from Wretched conditions I: Suppurated psyche,
translation by Ville-Juhani Sutinen)

2007-09-21T17:12:00.000+03:00

Jostakin muustakin minun piti Sinua muistuttaa,
mutten nyt muista. Yritän muistaa,
mitä piti muistuttaa, jos muistan.

(Dad)

MEMO on syntynyt!

2007-09-04T13:08:00.000+03:00

RunoMemo on ollut hiljaa jo pitkään, mutta nyt pamahtaa: Memo on loikannut maailmaan ja markkinoille.
Memo (Ankkuri, 2007) on teos, jossa kuvat ja runot yhdistyvät. Kirjan runoissa kielellä leikitellään hyvin kuvallisesti, ja kuvateoksissa kokeillaan kuvarunon rajoja.

Tilaa omasi seuraamalla linkkiä www.lulu.com/ankkuri ja tule kanssani juhlimaan tehtyä työtä Juttutupaan, Säästöpankinranta 6, Helsinki 12.9. kello 18 lähtien. Ota kaverit mukaan ja parveile Parviaisen seuraan!

---

The blog has been silent for a while, but now it's time to party: the book Memo is ready and rocking, and released to the market!
Memo (Ankkuri, 2007, Finland) is a book that combines images and poetry. The boundaries of visual poetry are also being touched.

Order your copy at www.lulu.com/ankkuri and come join me to celebrate at Juttutupa, Säästöpankinranta 6, Helsinki at 12.9. 6 pm. Take your friends with you and join the crowd!

Love,
illuusia

Helsinki-satu 17: kullanhohtoinen valtaputous harteillasi

2007-07-22T21:15:00.000+03:00

olen rakkaudesta sairas,
sitonut tukkani pisimmän haivenen
mannerheimin jalustaan kesken laukan
villin hevosportin maahan tuon aseman taakse
raitiolinjalla värisin innosta odottaen maamutkaa
sinne saapuessa näen talosi ja parvekkeen
jolla minua on huhuiltu
öisin muut matelivat, mutta me juoksimme
oopiuminpehmein askelin voitosta voittoon ilman vaatteita
käsi herpoaa, kun yritän keskeyttää tupakansoiton
on kivivälinen olo, viiruja kämmenissä, sataa
on helle, kuuma, paksuja eilisen muistikuvia tulee nippu
töytäillen alas selkään ja kylkeen enkä enää tunnista
katulasin muotokuvaa ohi juoksevasta: katso sinua
se kipittää tihein askelin ja koreissa vaatteissa pois kotoa
kymppi vie minut harhaan helpommin kuin kolmonen,
reitti on tuttu,
halkean keskeltä taas
ja untuvoin nauruun keskelle mennyttä tilaa

Helsinki-satu 15: Keskustassa myöhään illalla

2007-06-13T11:44:00.000+03:00

Ihmiset, menkää pois.
Makaan kissana villalla
vallalla katseinen omena
olen kodaton
olen olen pilkullinen.
Kenessäkään ei ole raitaa,
mereltä tulee inha seuraaja
ruskea paita, harmaat housut
epätoivoinen katse,
onko hän hullu?
Pakenen Bulevardia pitkin
ja ihmettelen, miksi edes tulin
tänne risteyksiin, joissa kiinteä
epätoivon ja vimman sekoittama
himo ja villeys tekevät tuttuutta toisiinsa.
Bulevardi on vihreä
askelet generoivat lisää hikeä selän uraan
ruskeapaitainen seuraa, kadotan hänet Annalla
valkoinen asu, punainen huivi
epätoivoinen katse,
olenko hullu?
Olen kodaton
olen olen raidallinen.
Seuraan inhaa kotaa
nukkumaan sohvalle
ja annan lakanoiden puristua sohvatyynyjen väliin.
Hikeni väijyy terävien ryppyjen laskoksissa.

Helsinki-satu 16: Kina Pietarilla

2007-06-08T14:40:00.000+03:00

Mileus heittää minua keisarinnöyhdällä.
Olen kapinassa.
Olen koukussa,
kinasteleva, harmaannun kai aikaisin
järkytän nyppimällä päivällispöydässä
lamppu käy pois ja päältä
lentoaseman ihmishihnaa matkien
olen kyvytön tasaiseen konerytmiin
lauon suustani keittiövälineet
niin että ne loiskuttavat saippuaveden
hameen etumukselle pilkkuina

Nyt tämän kerran ota kiinni
leukaluistasi, väännä ne auki
ja puhu

Takanurkan puupajaan menee asiakas,
pajan paku ajaa pihaan takaperin.
Rento ja juro liikuksivat pihan poikki
viileänä pysyttelevä, tumma perhe
mansikkalapsineen lähtee aamuisin tila-autolla.
Kaikki käy niin kuin ennenkin,
ja kissa pudottautuu päiväuneen
jossa mansikasta tulee hiirenlämpöinen
lehti puhkeaa kukkimaan kesäkuussa
vihreä sanoo: Olen keltainen
ja sovinto on samanlainen kuin kaksi eripituista
hölkkääjää Hernesaaren kärjessä tuulen hiostamina

Helsinki-satu 14: Likinäköisen sentimentaalinen hetki

2007-05-28T13:03:00.000+03:00

Kerro, missä on julki
missä on kerrostalo,
joka juoksee väliämme
postimies
poltettu lähetti

Onko väärin sanoa nyt,
että rakastan sua
kukkurainen sisäpihan yläseinä
viskoo rappahiutaleita
hiusrajaan kertyy jää

Hiekkapyryssä purjevene
akseliltaan epäsuorassa
likennevalon ukkeli hihittää
kappale seepraa makaa maassa
yli kävellen pääsee
aamupäivään, joka noustessani
laittoi päähän pahvilaatikon
köytti selkään kansion

Helsinki-satu 13: Skatta-kävely

2007-05-23T09:56:00.000+03:00

Etänä voi kuljeskella missä vain.

Laskun kirjoittaminen,
sanoo Aleksanterinkadulla lentävä työläinen
on kivaa
kuvaa sitä tunnetta
kun auto ajaa ylitsesi tulevaisuudessa

Skatta ynähtää eikä reagoi
Lemminkäinen räkii
narskuvaa katukiveä niin,
että illalla se on levinnyt hiusrajaan
korvaan
kuulen yhä äänen ja haistan takin
joka on varmaan nuhrannut lehmää
samalla, kun moottoripursi ampaisee ohi
hana osoittaa rantaan ja väylä on missä-vain
yksinpenkit nojaavat katumukseen
siili jää tohveliin
suuni jää auki, odotan seuraavaa sanaa
sinne menee patonki
maan hohka on jäänyt siitä,
kun pohjoisraja nyykähti nukuksiin näille main
hiusrajaan ylettyy punainen auringonvalon valta.

Helsinki-satu 12: Turhamainen rahti Kampista

2007-05-18T15:10:00.000+03:00

Kurkulla painaa nikotiinipurukumi.
Kiikkerä kamelikuormani lipuu
Mannerheimin valtavirtaa
hi – das
liukuu, ei putoa,
huojuu, ei kaadu

Erottajalla joku antaa myötäisen katseen.
Pikku-Roballa kuorma nytkähtää.
Bob'sin kohdalla soitan apua ja jatkan yksin.

Korkeavuori vetäisee mukulansa pyörän alta
ja kolme laatikkoa hepeniä
iskeytyy yhtä aikaa maahan.
Rouva auttaa.
Seuraavan metrin aikana
mukula pettää taas
ja Japani auttaa.
Olen naku ja puuvillaan nakuni yllä
on imeytynyt vaikean elämän hiki.
Viulujen yhteislaulu leikkaa halki.
Itkulle ei ole sijaa,
mutta näin ei voi elää.

Tehtaankatua sahaa ratikan vihreä sävel.
Apteekin kulmalla huokaisen
koirat vipisevät
tuuli on kylmä ja lämmin,
kulmakauppa
autosuha
koti
a
vain
huh

Helsinki-satu 11: Minä tiskaan

2007-05-15T14:48:00.000+03:00

Peltikippo nojaa couscousiin
pistävänhajuinen saippua taivaaseen
Turo kuoli
Töölö veti mahallaan ruusuröyhelön maahan

Ovesta on vapaata neljä metriä
sade tuoksuu ja Jeff Buckley
rap, Rollo, kuume saattaa nousta
punainen kaapinovi palaa

Teen rauhallisen pinon
Hesari on auki vasta nyt, 21:30
Jäätelö liian makeaa
tiskit ihan normaalia
sylissä tavallisia roiskeita

Helsinki-satu 10: Mileus tiskaa

2007-05-09T14:56:00.001+03:00

Pomodorokuppi tyhjenee
purkissa lilluu sormi.
Neljän voimin levitelty teemakippo
ohjailee ilmeen vaakaan.
Mileus tiskaa ja laittaa nappuloita.

Minulla on viisi kukkaroa
euroissa myös on viisi.
Ehdin päivän aikana kahteen kohteeseen
kuivatan maidon teräsreunaan
ja kamera laukoo.

Viides sivu lainetta kääntyy
Mileus puhdistaa pannua.
Työ ehdyttää
taiteilija istuu toisten äärellä.
Pihapoika on jäätelössään
vohvelissa asti.

Helsinki-satu 9: Vapaus istuu kesätuolilla

2007-05-07T15:35:00.000+03:00

Harmaaksi huvenneet pihaistuimet
klassikkokasvoinen kituva kaunokki, nainen
tupakan nokassa yhden laidalla
Eestin purjeet vievät vielä minutkin,
kesä on matkalla tänne ja poistun
kulmakauppa, eläinlääkäri
kaikki niin pientä ja kalliissa supussa

Ullanlinna istuksii hiljaa, mietteet kaatuvat
kasasiksi kadun nurkkiin ja seinille
rapahattarana piirrellyt vappusiimat
viikontakaiset melskeet käsillään
kohottelevat Kaivopuiston haudasta
kottaraiset katsovat lapintiiroja
valkoposkihanhet katsovat veden pintaa
läike pinnassa katsoo syvälle minuun
kartiomallissa on rakennus tyylissään
ihmiset sen sisällä haljuja, varoihinsa liuenneita
ranteissaan pudonneet kellot
aika, joka kutittaa
tapaamisten ketjussa ilmalla ja huivilla
huivi kuristaa kaulalla, kolme
punainen
kultainen
musta
klassikkonaisen harhainen retki
viimeöinen päiväuniletku
se päättyy ajoin, muuttuu
on päiväkävelyn päättämisen aika

Helsinki-satu 8: Täällä ollaan

2007-05-02T09:29:00.001+03:00

Aamulla kahdeksan kahdeksan
kirkas Lappiaamu työntää junan peiliin.
Tetris espresso auto suukot
halaan halaavat
jäähyvä hyvät jää

Nelostie heräilee
poromerkki hyrähtää
moottori napsauttaa
nimettömän kämmeneen
Asemat ovat niitä,
joilla vessat ja käsipyyhkeet
sylkevät itse paperinsa

Minä ja kissa
tetrispakkaus ja ystäväni Mileus
Käännämme kaikki katseen takapeiliin
katsoo Polaroid

Kello mataa ympäri
rystyt kuivavat, nauravat
vartissa menee sata km
meille päin

Helsinki-satu 7: Pakkaan

2007-04-27T11:51:00.000+03:00

Maan päällä on pilkkusato
lehtikuoppa jäänyt tekemättä

Jano nielee kaksi mukia kerralla
vapina muistaa yhden kerrallaan
harmaasti on hiirenlehtien vuoro
pian

Puistelen räikeitä villariepuja
käsissä kihelmöi toisen atopia
Tummanruskeat täplät pienen naisen kasvoissa
kääntyvät alakuloon

Halaa vielä
ei, lähden salaa
kenkiä jää pari paria
poltan vielä yhden

Helsinki-satu 6: Pyöräilen vielä Rovaniemellä

2007-04-20T18:27:00.000+03:00

Minä pyöräilen vetäen perässäni
minua nuorta
lasikatseista miestä ja tukkaa
jonka takana käy vire
jonka vieressä on tilaa
jonka väri on arabia

Juon kannaksella sulavasta altaasta
jään sulaminen on tekeillä
pilkkijä on pingviinit
manner on kohdallaan

Piirrän kirjan ja kannessa seisoo kala
Kala ui ohipäin ja sivuuttaa
arabia nousee tikkaita
olet taudissa ja saippuoin:
ohi se menee!

Sinisellä pyörällä on enemmän vauhtia
kura kirjoittelee,
pikkukivet sammaltavat
Oma vauhtini hengähtää

Helsinki-satu 5: Männyn alla on ruskea matto, Tom puhuu elämästä

2007-04-18T13:42:00.000+03:00

Jalat tarttuvat,
neulasessa hakaset
Tom Waits saapuu kiepauttaen harvan huivin
kurkkuni ympärille
hän on saavuttanut pisteen ennen minua
hän ei tahdo kuolla

Portaalla istun tupakalla
mieleni kutittaa tulevalla ruohoviheriällä
pikkupoika, sympatiaa
vuokra-auto vie katsastuksen satamafirmaan
mahdutan itseni tyhjään pahviin,
salakuljetan sisimmän paksuuteni
Rekka lähtee toukokuun alussa

Suurella näyttämöllä kevään alussa
painuvat grand pianon koskettimet itsekseen
pieni saramainen sammakko hyppää toistamiseen
näyttelijät tohisevat kuivassa keskiviikossa

Tom sanoo: Älä hosu,
mutta tee kaikki nyt
Tee housusi paikka
katseesi raudoitus
paina yksi mukulakivi kerrallaan
kesäsi jälki uuteen kaupunkiin
Niin on silmukkasi hiutaleina,
voit siirtää aamuhiekan
silmästä toiseen yhä uudelleen

Ja trumpetin sordino on kirkas
sääret ovat kauniimmat kuin kenelläkään koskaan
uhma on kadonnut
mereltä puhuri nappaa lakin,
huivin peittämä tukka särähtää vaaleudessaan
Minä olen viulu, tai grand piano
minulla on kaksi viimeistä repliikkiä:
to be held
in your arms

Helsinki-satu 4: Kulman kadussa on 20 senttiä

2007-04-16T12:36:00.000+03:00

Työ kulkee Pietaria eteläkulmalle
Virgo-tie kohottaa pieleensä pienen hymyn
K-kaupan pikkuahtaassa kierähtelen
kolikot lattialla räpyttelevät
portti on minun
olen vailla kiirettä,
tutuksi käyvät epävarmat mukulakivet
sairaala mäen päällä risteissään
kasarmit rauhan aikana
punaovet
mittaa minusta sentti,
muuta se metriksi
tee minusta kilometri

Solu jakautuu
keuhko puhaltaa hellän kirkaisun
tamppaan kadun mattoa kaukaa
olen elämässä kaikenmaitoista elämää

Helsinki-satu 3: Jokainen katsoo kaukana olevaa viivaa, Rovaniemi on horisontin makuupiste

2007-04-14T15:05:00.000+03:00

Vaaran viiva tekee liskon,
lohikäärmeen pää paistaa linkkitornia
me seisomme siinä
missä maa vaihtuu joen haaraksi
lumiukkojen taistelleet jäänteet levällään
jään sitkeä ritinä hohkaa kolmea vuotta

Huvikummussa paistaa päivin öin
yksinäisten kipeä seura,
malttamaton itsenäinen rakkaus
suusta toiseen matkusteleva teelasi
ei kaukana Venäjästä,
mistään
Odota kaksi hetkeä:
toisena nousee hapan hiki
toisena putoaa yltäsi vuoden nahka
poiskaipuun raapima kuiva nahka
punapisteille revennyt ajatus

Männystä näkyy hapan kuori
sen alla vaalea hiirenmatto
Maate tuonne
ylös heti, kun oksettaa
maa on kylmä ja pikku viilto tekee
taas yhden kipeän
monennen kylkiluun paikkaan

Helsinki-satu 2: Töissä teatterissa

2007-04-10T20:08:00.000+03:00

ruoka maistuu salkolipulle
kaasu lyö kissaa seinään
nosturin naama on vino
pipon reunaan nähden
teatterissa työni on painon heittelyä
neljä kiloa vei osuessaan
hengen valomieheltä
– sain paikkani

palkka mairea, kaverit
hienoissa laatikoissa
viime kesästä

Helsinki-satu 1: Etsin työtä enkä tiedä missä elämäni on

2007-03-30T14:01:00.000+03:00

Osa yksi: ullanlinnan hiljainen unimaa

Keltaisen talon sisäpihalla on harmaapolkuja
takaseinämällä seisovan oven takana keltaista toivoa
Huoneen katossa sylikkäin valkoiset ja mustat salmiakkiruudut
valosiivilöitä runsaasti
joku tahtoo, että monet pikku lamput
viipaloisivat varjonsa seitiksi seinälle

Kynnys hylkii aikuista maalia
on epävarman kesän helppo leija
Harmaa herpoaa näyttäen paljaan päälaen
juoksen
takaisin, taas juoksen

Osa kaksi: todellisuus pyrkii pesään

"Mikä sinun on?" kysyy pitkä, hoikka, hupparipukuinen.
Olen kipsissä.
Olen synapsi.
Mitä sanon hänelle? Sanonko, etten voi hyvin,
koska olen synapsi?
Kierrän ympärilleni hymyn ja se maistuu
happamelle maitokahville, siinä kasvaa jo levää.
Merimakkara kaatuu sivuttain.
En kykene avaamaan suutani, jotta nielustani näkyisi sielu.
Peitän pääni uusiin höyhentyynyihin, mutta herätessä
on asunto aivan tyhjä ja melankolia kaikuu ohituulessa
aivan liian lujaa
heeei

Osa kolme: makaan tuulessa

Kattilassa veden päällä valkoinen vaahto
katu imee jalkapohjiani
varvaskynsien välistä tihkuu verta kuin ruusunmarjoja
persoona varisee
kukkatyyny
On kadottava, mutta maantiede ei siunaa lähteviä
persoonia

Puistokalliolla kolmijalkainen tuoli manaa jalkaa kuopassa
lähettyvillä istuvat nostavat pienen
On pakko kirjoittaa seinille mistä ei puhuta:
eilen meni ysi-nolla
vai yhdeksänkymmentä euroa
vai Juttutupa
vai etkö tiedä missä se on?
Sieltä sain joskus lämpimän viestin,
jossa rakkojani peiteltiin harsulla
harsu on syöjän kaalimaassa, jonne pyydän päästä
ilma puhaltaa yltäni paljon irtonaista
on liikuttava ilman yllä, kerroksiin

Fly with me

2007-03-23T18:37:00.000+02:00

Take the eyes to the zero window.
Loop is what we'll make
jamming the sky with the freeze
how is it,
do you see,
campbells were part of history
Kleinbus hosted a signmaker
mark is a badge
fireflies a flash
yes, indeed I know you
the stockhouse
gossip free salutes
originality and normal sighs
we get stuck every day
seeking a rhythm
calling it waste
fireflies door
hi-hats poor melt
nose stretches

She says

2007-03-21T20:18:00.000+02:00

I'm stranded
wide awake
White hair surrounds
the face of a girl I like
she stays and calms
she wipes grunts
she breathes the room
hello, she says
frowns crumbs fifi dogs
classes where we stayed
together we are many
her tide is a tide
she says, men
she says, are no
she says good
Wide awake
eyeball awake
I'll fall back
I don't know when
crumbs under
fish under
the globe under
itself

Poet of Maybe

2007-03-16T09:44:00.000+02:00

Dedication to maybe a poet
led to a lover maybe
Not-knowing is closer
to maybe a heavy carrier
green-sided structuror

Sleep is lean
heavy is a hem and a bloom
Distinct is edgy
preferitions
Carrier bound close to maybe

Maalismatka

2007-03-11T22:27:00.000+02:00

Näin on!
Katuvalon hiessä on pyörre, jonka laitaa pyörii kivisiru
kaipaus kiertoilmaan
pullan maku
kookos
kaneli keitossa.
Olen liikaa
silmiesi uuni polttaa kukintoryppyjä
sierainteni ja silmäkulmieni väliselle radalle

Huomenna nukun junan ahtaalla säämiskäsijalla
kurkistelen vieripenkin matkustajien yksityisyyteen
kalkatan väsynyttä naurua Helsingistä,
Kappelista
Ruskeasuon lammikoista, raide vitosesta
On kaksikymmentä, joita kaipaan
nuuhkin veturin pölyä ennen vaunuun nousua
olen tila, keppi, matematiikka
saa viedä tarkka sydän kiepin tehtyään
loputkin keuhkojeni rakkuloilla
istuvista enkelisiipisistä liskokaloista
happivaloista
kuskaa nainen ratasta, huuto soi
lapsen punainen kita
muuntuva kielen värinä
palaa ympyrässä taas alkuun:
Äeetiii…

Minnattarella on sininen tukka.
Missukat vikisevät
korvallisella oleva rupi on puhelimen nappi
aamulla kaadan piimää
lautasessa on kuivunut kitekat,
saan puskun sääreen
myöntävä kurina
aih, ottakaa tämä kahvikuppi,
se on liian kuuma
vielä hiukan katson tuonne sisään
pikkuisen nukahdan ja sinä suutelet
jatkoaika jääkiekko teevee sulki
kakluunin reliefit, muurlalaiset esineet, rivous ja sen loppu
olen yhtäkkiä ilman vientiä, ovat minut unohtaneet
Missä olen?

Äiti ajaa viereeni kadulle yönvärisellä leijona-autolla.
Sen katosta näkyy taivas ja kaukaiset katkelmat
varasävelsoittosarja
mietelmät hänen mielessään ovat kitara
kulkunen nikkaa silmää
palmikkoniskainen mies kiinnitti katseensa ylähuuleeni
nyt olen autossa,
ilma ympäröi kainaloni lämmöllään
täällä on jo kevät, vaalit, rakas
raikas sekoittuu tunkkaiseen
ajo on sekoittamatonta
Päijänne
leivinuunin kyljessä sanotaan lämpöä
keltatulppaanit levittelevät käsiään ja sanovat:
ai jai jai,
on helppoa
helposti minä sinuun tartun ja päästän irti kuin kauluksen
tekojärven
silmukkanyörin
älykkyyden siunaaman
masentuneet
lisääntymisen
kummalliset ilmaukset, joilla läheiset mainitsevat kiintymyksensä
Siellä välähtelee
valokaaret väittelevät ja ihmiselimistö on huojuvan heikko
kyljellä moni käsi toivoo lempeyttä
impalan jalat roikkuvat dokumentissa
olen niinkuin kotimatkalla oleva taite sivussa

Syntyneitä: uusi impro-blogi!

2007-03-05T23:06:00.000+02:00

Osoitteessa http://improvmemo.blogspot.com on Pessi Parviaisen uusi musiikki/ääni-improvisaatioita esittelevä blogi. Tervemenoa! Mullistakaa ajatuksenne musiikista.
A newborn blog presenting musical and sonic improvisations by artist Pessi Parviainen: http://improvmemo.blogspot.com. Waytogo!

Maalisfragmentteja

2007-03-05T23:05:00.001+02:00

Yksipuoliset viestit painavat peukaloa

on ikävä lemmikkiä

antakaa kestävä halaus, joka loppuu vasta 20 metriä kotiovelta

voin huonosti ohimoissani maalisvalon kaipauksen koverrus

En tahdo seurakseni muita kuin hänet, jolla on kohdallani kainalo

luita pakottaa

väliosaston nainen istuu rauhallisena junan liukuessa

kuinka vältän sydänsäryn

yhä rakastunut, tehdas rykeltää

En ehtinyt katsoa: joku vilahti laiturilla

3000

2007-03-01T01:40:00.000+02:00

3000. kävijä kävi 27.2. Hän tuli Vaasasta etsittyään blogilistalta blogeja luokituksella kuvataide.
Anonyymin kävijän kunniaksi kaadan tämänkertaisen kossuvissyn Vaasan kohdalle GT-kartan nuhjaksi kuluneen taitoksen nurkkaan.

Psykiatrin soitto

2007-02-28T16:10:00.000+02:00

Kakku peilaa kämmenestäni
menneen kuopan ahdistus
on sama kuin loppuvan talven nykäys
jaettu kaksoiskierre
puolivälissään huomaamaton lipsahdus.
Käytöksessä on turkkisia langanpätkiä
on maa jonoksi asti toisen tarpeessa,
tukimme korvanapeilla makaroonisiivilän reikäseulan
ei se soita
pitää mieluummin kahvin
vahaliinahuoneen
12:40
ei soittoa
päässä on lunta
kuussa on lunta
alhaalla kadulla kaksi naista riisuu
keinuen nauraen

Olen eri kaupunki
olen mustalaisten paraadi
hurmurien rinta
kukkuvien kuiva silmä

Punainen aamutakki

2007-02-22T11:48:00.000+02:00

Miksi syön niin paljon,
miksi tuijottaa kiivi minua aueten häälyvistä silmistään
ja karvat uppoavat haamuina hedelmien aaltoon
On päivä, aamu, sunnuntai, vanha torstai,
mutta mistä tämä autius,
valtavat joen pyörteet
joissa ihmismassan kasvot hymyievät surullisina
Kavala salaman kaltainen valo työstää seinästä muruja
hienot metallikaiteet ympäröivät vettä valuvia räystäitä
rahasetelit valmistavat kunnon seppeleitä.
Seison peilillä kuin pölymuru
aamutakkini liepeessä on punaista,
reiteni kohdalla verkkarissa on punaista
nenäni pudottelee tristessaa ja pilkuttaa vettä punaiseksi
pysähtynyt salamavalo piirtää hartiat,
joiden varassa jaksan kannatella kevyitä kehoja
Ne ovat hitunen, pikku pala, miukuva poikanen
olen tarpeeksi vahva pudottamaan heidät ovillaan
valmiina ryömimään puuvillaan
Katselen likaraitaa, on ambulanssin mahdollisuus
aina se on
aina pitkä traktorinura kulmakarvojen välissä
jossain junaratojen varrella, kilometrien päässä vaalea talo
jonka karmit ovat moreeni
seinien alareunassa homeen arvet
kuitenkin väsymättä nuokkuu hanhi,
on haikara-taru jo jäänyt lapselliseksi
Lapset olivat rakkaudesta, surumuru keitto lämpimästä
kitarasta löydän joskus sen pakoilevan viiveen
on lämmöstä hukkaa, öljy pääsi melkein loppumaan
järjetöntä pitää vetoisia huoneita
järjetöntä kuin vesikiduttava elämä
kierivä, uskollinen jyränpyörä

Naisen suussa

2007-02-20T18:10:00.000+02:00

D-sade on se, joka turvottaa yläluomen ja samalla syytää
keitoksen juurruttavan onnentunteen poskiluun taa
hoitola seisoo mäellä, sirkutus alkaa ensi kuussa
kaiholla viemme mokkasaappaat kapeina alas.
Miksi on viimassa helppo saada ilmaa,
on kuin vastaantulijat kävelisivät suusta sisään
ja nielussa astelisivat sanojeni päälle ja sitten
sieltä purkautuisi se Haloo, jota odotan
heille voisin antaa mikä tuntemattomille kuuluu
tervehdyksen, kädenpuristuksen, otsani näkemisen
ja kotiinsa nuo palaisivat nauraen ja tieten
jotain esiajassaan harppovan naisen hangista
hänen helakan kitansa läpi päästämistä terävistä paloista
limasta ja syljen liimasta, joka sitoo jaloistaan heidätkin yhteen

Mutta he lähtivät, ennen kuin tuli pimeä
ja huulet tavoittelivat turhaan toisiaan
Alhaalta nousi afrikkamainen henkäys
kaksi tuupertui, yhden käteen putosi niskakala
Viiden ryhmä rynnisti kohahtaen kielen nypyiltä ponnistellen
ja sana loppui niin myöhään, että sininen muuttui jo mustaksi

Aasiamielet

2007-02-13T20:18:00.000+02:00

Nansing sanoo: pyh. Se on vihainen tuuli,
tulee Kiinan kartalta ja luulee itsensä tytöksi,
mutta horjuu liejun peittämillä satamapilareilla
ja kiinnittää kattolampun väärin.
Tavarantoimittajalle sattui viivästys,
oli viimeinen tammikuuta, kaksi viikkoa etuajassa
toimistoon saapunut pakkaus unohdettiin
ja sisältyneet elintarvikkeet pilaantuivat.
Saaja, se oikea tyttö, kuori homeen
levitti kasvonsa onneen ja naurahteli hyvän aikaa
kakovasti, heleästi, hallitsematta.
Rakastetun kuu-unelmat käyvät tosiksi päivä toisensa jälkeen.
Pjöngjang: hänen kauniiden olkavarsiensa sivuille
oli tullut millimetri lisää, naisen sulava pyöreä,
kummastelematta ja hissuksiin.
Nauru nousi ylemmäs
haukahteli avoimesta suun profiilista itsetietoisena
ja hiljaisuudella oli tilaa leukojen välissä
oudosti ja uudella tavalla iloiten.
Rappauksen kukkaset rasahtelevat alas.
Macaossa sataa: kaksitoista koulukaveria on kuollut
yksi palasi juuri tunkkaisena, mutta elävänä
ja rannan vesi on kovin sekaisin
meduusoita ja salamanderin tapaisia matelijoita
ja kaukaa tulee vene sekä akvaario.
Portugalia puhuvat ennen valloituksesta kärsineet
sekalaisissa oloissa varttuneet
joiden taidot ovat moninkertaiset meihin verrattuna
punavihervä ranta
mullansekainen tiilimaa
keltaiset joukot
fööni mereltä, jolle katoaa laiva toisensa jälkeen
pisara suolan omistamaa suurta vesirajaa

Laivat tulevat

2007-02-11T16:05:00.000+02:00

Kun käsi kiipeilee pitkin kylkeä
ulkona aurinko huutaa reikiä
lumikiteistä savuiseen kristalli-ilmaan
peitot myhäävät päällekkäin,
kaksi vartaloa hymyilee
jalka rakentaa kiepin toisen ympärille
Ohiajava auto herättää lasisumun
vasten kohti ampuvaa helmikuun valoa

Liian usein katkeaa sormen nivel
kohdassa, jossa peukalo puristaa olkavartta
määrätietoisesti yhdessä muiden sormien kanssa
nyt olemme komeetta, eläinpari
iholla kihelmöi karun sängen nauru,
tummasta silmästä herää koivun runko
joka kiertyy oksien ympärille kuin kylmissään,
on vakaa päivä

satamakaupungin mies levittää poskensa
ja paljastaa valkoisen hammasrivin
laivojaan pesii Porto
aurinko ja valtavat amaryllikset huudahtelevat
rivissä astuen
kulmia piirtäen
ovat villit, pidättelevät riemastustaan
purevat kaulaan kukkasipulin talvehtimaan
on sunnuntai ja ohiajava auto avaa silmät
kuin juomalasin läpi värjöttelevä sumukide

2007-02-10T20:37:00.000+02:00

2007-02-08T21:27:00.000+02:00

On kylmä ja lattia nostaa polviin asti väristyksen,
hänen viileä äänensä kattaa lasiohutta pöytään.
Kesästä on puoli vuotta ja uuteen vielä kolme
metriä lunta on kerrostunut muuttotarina
jonka aikana aine hiipii hermojen väliin kaataen
lasit täyteen sanoja vailla

Hangessa

2007-02-04T18:33:00.000+02:00

Kuljin yliopiston roskakatoksen ohi,
hänestä tuli tarjotin,
pulkka.
Mietelmä paisui heinäpaalin kokoon minuutissa
sinä aikana ehdin nähdä riippulukon,
ritiläovet,
paperikeräimeen salvatun miehen.
Yliopistolla tuuli vääntelehtii,
niistäjät sutivat aulassa
lehti pyörittää tietoa ja seisovaa ilmaa
kriitikko juoksee ja kokki liukastuu kahvion heiluriovella.
Kulje paljastamatta itseäsi,
niele paperi, jolla kutitat salaisella himolla opponenttia.
Maassa varistuvat jo pysähtyneet männyn hiput.
Sydämeltään tiili
ahtautuu ulos arkkitehdin seinästä
soi Hector
sadat leikkivät matkalla kioskille ja salaatille
on talvi ja pakkanen kirskuttaa hampaitamme,
emme välitä: on yhteishenki ja Jallua
kaappaamme mielivalloin käsikynkän jostain läheltä
hanki vetää lämpimät kehomme luokseen
yht'äkkiä meitä on enää kaksi
me suutelemme ja hänen poskessaan oleva hymykuoppa muuttuu
islantilähteeksi,
hän seuraa minua vessan ovelle ja kuuntelee
valot kiusaavat ja häikäisee
kurjella nostettiin ihan äsken viereiseen koppiin diabeetikko
Olemme zoossa, kainous väistyy hiljaa
katsomme välillä niittivöitä ja keikkupeppuja
ja oluemme ovat kitkerät
Takkini hymyilee, kun askel pideten olemme juoksuvauhdissa
tähdetkään eivät ehdi huomata meitä,
nenän matalimmasta kohdasta naputtaa väsymys,
se on lumihiutale, korko, tupakan hajun rulla
ja sitten minä nukahdan
hangen pituuteen

2007-01-30T11:07:00.000+02:00

<3 2 KK

Mintakan alla

2007-01-28T20:17:00.000+02:00

Paljo nostelee hämmennystä lumikertojen välissä loikkiessamme
juotan rommin, henki höyryää
laavu kiertyy jalkoihimme

Mintaka katsoo Orionin vyöstä syvälle kirkon ohi nuotion kipunaan
Kaksosten tähdistö on kaksi etäältä toisiaan katselevaa,
pölkyn tavoin vaa'assa
Jättiläiset reunustavat tätä kaikkea
isosta tulee vielä supernova

Keskitalven amarillo

2007-01-20T11:39:00.000+02:00

Kappaleen pianoraita vie vähän vasemmalle,
siellä ovat vaalean maiseman kirpeä huuru,
kuivan hengitettävä hymyn aihio.
Oho, nyt puna vilkahtaa kuusessa!
Vaaran hattu nostelee myhäillen kylmää amarilloa.
Vien taittotuolin rantaan
silta jylisee
on lauantai, maasto viheltelee.
Moottorikelkkailijalta kysytään jotain
sauvan heilautuksella.
Hänkin palaa amarilloon,
ajaa tukka niin nautinnolla hulmuten.

Amarillo, älä painu.
Klapit on loppu ja iho kuivuu.
Tein pesän tuohon kissarullan viereen,
en enää nuku.
Silmät auki maasto värähtelee
aalloissa on ien pysähdys
tie huokailee
miettii kumpare
juuri silloin nousen

Luuvalo

2007-01-16T12:50:00.000+02:00

Olet luuvaloinen,
mielellä kieriskelty.
Hackminnan kahvassa on valkoista.

Laamanni, pyörätön vehicle
kalloton pääajattelija hirnuu
Ahneuksissaan räätäli tekee kaksi mekkoa

Draamanni tanssahtelee, kun katselen
herkullinen pitsi röyhyttää ilman
Vedän henkeä, ja juotu palaa nielua takaisin

juopa
vihreä vilkaisu
sataa niin, että ilma täyttyy

Mikset rehvastelisi
olen vierelläsi kuin satanen uustalo
Olet ilmapää, lumesta kieritty
ja minulla tyhjäinen kolo käsien välissä

Koputus

2007-01-13T10:29:00.000+02:00

Taas aamuyö.
Laikka pyörittää hissuksiin tuskaansa ylläni.
Maateolo, tupakantunkkainen iho
rombi tökkii sisälläni villaisten sukkien
kipua viileään makuusijaan.

Oli nuolia tummassa silmässä,
uloskäyntejä osoittavia vihreitä ohjaimia.
Laatokka on pienempi kuin se katosta valaiseva
hankala pyry.

Heijaavat kädet näyttivät typeriltä,
vielä aamulla sen muistan:
pudotin viileän epätunteen lasin läpi ulos pakkaseen.
Ei meille aina pääse:
durumia, kätkettyä arabiaa ovat sellini verhot.
Saa suutelo olla toisen kukinto.

2007-01-12T00:12:00.000+02:00

UVW. t-kirjainten hautausmaalle laskeutuu pilkkujen pyörteinen pyry.

Omakuva joessa

2007-01-10T23:53:00.000+02:00

Palmikko, nurminainen, lapsi-itku, syvävesi.
Kaikki turhan laakeaa
romantiikalla ruokittu metsäsika, paisti
josta puuttuu raato

Sellainen oli pihani tänään,
saanut sulaa niellyksi
korvan etuihoa rokolle
harmahtuneen härmän notkoa nousulle
yläkertaista kohti.

Asun kappelissa
klassisessa hautarakennelmassa pyöreine vintteineen
jokilaivan ruumassa
teatterin kuiskauskopin kolossa
kitaran epävireeseen kurkottavan neloskielen alla
Mieheni on joustoresorinen kapteeni
köyrykyömyinen uhma
Sikstus hörähtelee

Kirjoitankin kieroja.
Joisin mettä 24/7.
Kärsin uudesta puheesta, typeristä nokkeluuksista
olen kaikkialla, kaikki, kaikille
oma kukkani Kemijoesta hymyilee

Kuski

2007-01-07T23:30:00.000+02:00

Parin viime päivän kuurot muurasivat pihasta kakun.
Lapiotyö nostaa selästä lappihajuisen hien.
Virastotalon kupeelle parkkeeraa väritön Mazda tai Nissan
kuski halaa
ovella on molemmilla väinönmaku
Kuinka on lämmin nahkatakki nollakelin noustessa
plyysisohvalla puhuttiin pelkkää puppua
Diktaattorin lentäjän kissa on itsekin diktaattori,
kuljettaja kertoo
emäntä kumartelee ja sijaa sille vuoteita kuin palvelija.

Kivi oli kolmessa viikossa kerännyt paljon kylmää
sen hohka on ylpeä ja isoluinen
Alkava viikko häpeilee pimeässä vaatteitaan
kalseassa huoneistossa kiertyy kissa kupeen kuoppaan
kuin kainaloinen pulu

two poems on the way to Groningen

2007-01-04T00:20:00.000+02:00

1

wind is horny
wants babies
tears off
mimicry

cry

subwind
stepbabies
curly legwarmers
run down
and reveal
the windlegs

2

as they go
an early transport
nuns past
while, please go
moment run
motor on
creeping until
and a bun
close the Exit
for you go

Jag är ok

2007-01-03T13:15:00.000+02:00

Lika dröm
oskadat.
Naken och precis.
Mariella dansar
hjärtliga figurativ
näsresa börjar amperstuga
Låt mig handla
låt festen slå
Slut med nakna Mariellan
tro i hållösa ansikten,
oskadat

Yhä ahtaassa asunnossa

2007-01-02T13:12:00.000+02:00

Leimaan päivän alkuun.
Tiskivesi haalea
juuret hamuavat parketin sauman tiukkaa
nopealauluinen Laura
Rickie Lee Jones ja äänen hämeä tuttuus
pieni söpö kierros hymyä duurisoinnun vatsassa

Kaihdin pysyy maate
sedimentit kikkuralla kirjoittaen veistetyt papiljotit
mestarin keitto alkoi eilisen, tänään
teepannu nauraa ja keveä satelu nappaa syliin kuin isi

Ahtaassa asunnossa

2007-01-01T17:56:00.000+02:00

WC:ssä teen lentokoneen harppauksia metrissä
seinästä päähäni lyö lämpöhylly.
Casio romahtaa, kun kuljen ohi.

Cd-massa
väijyy, ja kuulemma kuorsaan.
Minuutista tulee kokonainen vuorokausi
ja
käsissä hipelöityy stressilelu,
toimittajan rannelelu.
Huivi nukkaantuu,
pikku söpö kyynel valahtaa yösoitosta,
päivä ja vuosi alkavat yhtä aikaa myöhään
vitkastellen suljetaan goudapakkaus ja ovi
lounasaika on nyt, kuudelta.

Thanks, KK
:)

Inches of itch

2006-12-31T14:13:00.000+02:00

Mild wind of tokens
hops gently between
sicks and socks
wipe and missing
sobbing queen elephants.
We eat holidays and missing
but the itch organ pumps meters.
A shredded pop piece
shadows
the sliding edge of a thought.

Dressing Black

2006-12-30T21:14:00.000+02:00

You're new and standing
and i'm fed with too many porcelain steaks
Lover's Heidegger stands on top of your meek suggestion
and relatives merely understand

Saints close doors noisy
dreambirds are cranky after new years
Joymelody ends turning and turntables turn
and I wish I had a place

That club halfway to the old shitgrill
looks comfy, attitude is rich
For some the years don't matter if a night is falling
And I'm already waiting for the party

2006-12-26T23:26:00.000+02:00

Joulun sitaatti

Katso, Outi. Eläviä tähtiä!

isoäitini Taimi (86) jouluillan pakkasessa

Hämeenkyrössä

2006-12-19T21:57:00.000+02:00

Isillä on selässä juilintaa
veli välähti Kanadasta
oma juna painoi enemmän kuin Lappi
Me laskeudumme, leijailemme
alhaalla on näköaistin vuoksi

Päivällä käy isi työssä, veli lukee
minä jumppaan
Autossa polkimella kengätön jalka
nostaa kaasun tehoa laulun myötä

Minä näytän: näin se pilates toimii,
radiossa me väitämme vielä puhuvamme fonetiikasta
isi komentaa kun jääkaappi on auki

Tähtisumu näyttää tänä vuonna enemmän
Seulaset, suosikkini, väijyy komeaa
Parta jää leikkaamatta ja halko rumpaloi
untamona pysyy liiteri
kun auto nousee koilliseen kohti Savoa

A Mellow Morning

2006-12-14T13:36:00.000+02:00

So what is it after this purifying morning
this lame attempt to get it by a milk carton,
boring porridge, hundreds of espresso?
The memory will work as it did,
the birdflocks will arrive like last year
to clean up the trees
and eat it all with song.
Somewhere somebody wishes he was jam.

Wide range shouts soft and light
my mellow voice gets lost
in the melodies of seedmeal rhythm morning.
After a while I'm gone,
they will negotiate
with energetic pet owners
see-through container owners
morning owners
Still, this corner will stay in my gripfist,
I couldn't understand how a bee is
I fall anap in its song,
not leaving the morning
that buzzes in and out like a housemate indeed

Blister

2006-12-13T20:22:00.000+02:00

I did it in the meeting for 4 hours.
Billy Joel sang in the corridor.
Fireman dpt. closed the way
on the way
in a way that was original
disguised
Language broke in the room.
Song turned into classic hip,
hum-hums whirled around like sumptoms
the maidman and the grant-taker shook heads
blistering rambler stopped to say:
What is there to love, if not ourselves
and the cardboard armchairs we sit on
watch the news and sip a throat?
Call it rock the boat or thrill
my name is not Attica.
Chiefs never amplify.

So he broke my blister,
so what?
If I was to argue
I'd be an idiot,
a happy idiot
a rounding well-woman and a jill jig dawn
and my hands would be filled with redpots and love tingles.
Open your mouth, open the pool
and say you want to do it for a goodwill chance to become a mountain crackle.

2006-12-12T09:55:00.000+02:00

Lisää herkkuja à les Niemi & Parviainen. Katsokaapa!

Droit, Courbe ja uni

2006-12-09T08:47:00.000+02:00

On vaikeaa uskoa: aamuyö taas,
rännän räminä taistelee tylsyyttään rännissä,
kieli pilkkoo veistellen jäänteistä merkkejä.

On kummasti värjätty varvas
joka liikahtelee märän kengän hautomana
ja kaulassa riippuu faaraovyö
jää otsan iho pehmeäksi
ja vyö unohtuu ja tulee unena kielen sievä laulelu,
lennähtelevä liskonpoikanen
pyöreä silmä ystävällisessä kiilussa.

Nielu ammottaa, mutta tunaroi.
Viivalla alkaa lause, mutta tietää erheen.
Droit on kävelytiellä, joka suuntaa etelään varmana
Viivalla alkava lausahdus muuttaa Courben reitin
kääntyileväksi yövalon sammakkolastiksi
ja kaukana silmäkulmassa vilkkuu torni.

Data kierähtelee
kissa tylsistyy, sitten alkaa hurina.
Jonot pudottelevat räntään merkkejä
lentokoneet aamun narussa
sängyn kolo lämpeää ystävälliseksi
Tyyny puskee kissan hymyä
tiikerinuoliainen seisahtuu odottamaan
ropisee ränniin uniarpeggio ja hellä nukahdus

Just in a War Around 1944

2006-12-06T17:30:00.000+02:00

A foggy gentleman poured
down my throat
down his essential weaponry
Maid trheatened the partiotic few
by scalp and scarf

Just about like that it was

No one liked to see an aeroplane
They all fled with desire
to buy a throat, shed a boat
Meter was short as a second
on the edge of a peel

Just like that, they fled

Jug was emptied in a moment
fill-up waited for the way
East looked flamy, down we went
halfway she turned and saw
My, it burns! It burns!

We just never knew the war

Knit a car and a house
wear them until February snow
cans open and smell
Borderland crosses minds
and silence gets a name

I still do have a lot

Cake is watermelt
she drinks at roofboots
Wasps and doctors move around
where the plane grain food
stings

(for my grandparents, veterans-of-war)

Tiikeri

2006-12-03T22:36:00.000+02:00

Olen vankina juovien alla.
Kärsin olla tiikeri.
Vedä halki huuleni ja kierrä sammuksiin hohkava kitani,
minulla ei ole tärisevien antiloopinraatojen keskellä
vettä, erhettä eikä termiitin kutinaa.

On viileä yö ja kaukana tuijottaa taivaan silmä.
Ihoni pinta on kuumuus ja tieto.
Niitä minut kahdeksi ja pilko virroiksi,
tee minusta märkä puro, joka pian kuivuu
on hiekan alla painava luola jo täynnä.

Minun käännökseni kavahduttaa sään.
Silmäteräni katkaisee murmelin kaulan.
Unohduksiin painuu äsken kaivettu kuoppa ja peti.
Sairas virtahepo itkee väsymystään,
minun armoni on lampi ja auki noussut lihas.

Olen turkkini alla värjöksissä
kisko takajalkani, ota kiinni luista ja syö.
Tee minusta väärä paisti, jonka päällä kastike syöpyy
ja höyrystä pieni lapsi antaa ylen eikä enää syö.
Minusta alkaa viidakko ja päättymätön pimeä.

Olen kiiltävä, ja maa on sokea.
Päivä nukahtaa, kun raukeaksi sen määrään.
Pensas, piikkieläin, laikukas rönsy ja sisilisko,
niiksi muuttuisin, kun tänään aurinko väsähtää
ja katsoisin aukeaa sadetta kuin makea simpukan lehti.

To Live with Vega in Sight

2006-12-02T23:11:00.000+02:00

A Vega star under the skin
hopping on a stranger's play
I'm pulling the trigger of a cloth on the bed
getting up towards a hammock feature
that peaks from a nostril,
ties me by its hands
that grant all girls with long-sent kisses
and gerbera Baums,
do it I not
kin is townhall masterkind and soon he sleeps
on my arms, be there whatevermore

I'm not closing the mouth of a sensitive sort
and a little playmate sings out loud
No stain seen in the hallway, and noises tell me
the suntrace will bow and pour and sing
my mug fills up with a lip petal,
I'm always kissing a future husband of someone
but look at it,
this time I am right
Hive full

Jack is not the name, no Andrew,
so my step rises up from the bed with tangled sheets and tired wet-Baums,
pillows with twenty-year tears,
and I stop fighting the random success of liquid-dreamed birds
how words could shatter neatly boosting sets
how he could set me apart from grunts of an old shedman

The howling door they walk at,
streetwise nonmen
my place is there,
don't take it away
My Daniels and Willies are there
and the last-seen narrow face look
that they dream of and build for, make napkins and toilet serviettes
that is me,
and my round little nake puts light onto all you

2006-12-01T11:00:00.000+02:00

Kaksi uutta kollaboraatiorunoa "Kaulan, lantioluun ja leuan välinen alue" sekä "Akvaario" nähtävissä Mikael Bryggerin blogissa Valkoinen piste, pilkku.

Romantikon päiväuni

2006-11-30T19:56:00.000+02:00

, ja minä kierrän periferian rinkeliä kuin mikäkin ravihevonen. Mutta vielä minä sukellan aurinkoon ja kaikki me sokaistumme yhdessä ja ...
ja ...

unohdamme nimemme ja näsäviisautemme ja tärkeytemme ja rahamme ja meriittimme ja pompöösit sanakäänteemme ja keskitymme tekemään toisemme onnellisiksi.

Hiljaisesti hienoa

2006-11-29T03:50:00.000+02:00

Minun järkeni ylittää nämä loikkaamalla:
todellisen hutun hyppy
kenguru-unen palapeli
leija Lahden yllä
kaipaa kakkua, aikaa korren vierustalla
syö pakasteita vanha pari
miehen paprika parittelee maissin kanssa,
syntyy jäinen torni
kehruu on kätketty jousiin
ruudulta katsoo surullisena ikeniinsä paksuneva

Teemu L:lle

2000

2006-11-26T18:43:00.000+02:00

RunoMemon perinteiden mukaan joka tuhannennelle tavoitetulle kävijälle tarjotaan kossuvissy. Tämänkertainen drinkki keskusteluineen osui Marko J. Niemelle Vantaalta. Skål!
illuusia
RunoMemon äiti

Esseeruno: Johdanto

2006-11-25T13:52:00.000+02:00

Kahden voimakkaan todellista ja aitoa.
Kokko kategorisointiin.
Pureudun oppia
vilkaisun vaikutus
typografiset oivallukset, suosio
aineksen eri kerran
kumpikin tänä uutena
Myös Etelä-Amerikassa on rooli.
Luon karkean Jukka.

Kollaasi esseen sanamassasta. Tätä kutsutaan englanniksi termillä procrastination.

2006-11-23T00:07:00.000+02:00

Yksin junalla halki Suomen

Yksin junassa halki Suomen

2006-11-22T00:47:00.000+02:00

Musta koirapatsas täplittää pihaa, jolta lumi katosi marraskuutaan
Tunti on se pisara, joka valuu selän uomaa raskaine kantamuksineen
Se, mikä jatkuu
on sähkö ja sen viivainen linja
ja puhahduksina putkahtavat näkyviin kaupungit, jokirantamat ja laiturit
työttömine sepeleineen.
Junan eteinen kolkkaa.
Suuren veturin jylyssä lepää pätsi, se unelias, kuuma soppi
jossa tuleva vetää raidetta
sekunti toisensa perään haraa vastaan koleaa yksinäisyyttä.
Etelä-Lapissa lumi luikertaa ja taputtelee männyn kylkeä,
koivikko vielä ennen Oulua kikattaa
ilma kiertäen runkojen ympäri
maassa paikallaan moni eväskolo, eläinpesä
joista minä menen ohi vauhdilla, ja kun olen mennyt
hiipii kuparinruskea vesi sulakohtiin liueten niissä kohdissa metsää,
joissa ei tarvo muu kuin raidemies ja joissa maan ylpeys on poikki.

Oulaisissa asunnot nöyrän matalia
ja uimahalli kainalonsa alla piilossa.
Postiauto katoaa nurkan taa
lumipaakut ujoiksi sulaneet

Kupéessa voileipä ja mehuasema, hankala asento, syvä torkku
eteinen hiljenee ja sulkee silmänsä
nuori nainen ja kuitukangaskassi ja hänellä 56 turkoosia istuinta

Sky Be (isillä kylässä)

2006-11-20T14:08:00.000+02:00

Elektroni sutimatta lujaa
hyperbeli piirtää koordinaatistoon niin,
että viisivuotiaskin ymmärtää
puhe kantaa satelliittia joka yrittää laajentaa paperikuvan
Picassolle vaimo on kovin pieni ja litteä
junanvieruskaveri kuuntelee vaieten kuvatotuutta
Korvan taakse ilmestyy muistuke
ja osoite vaihtuu pian, taas
Saan tulla tähän koleaan työhuoneeseen koneineni koska vaan
mikro toimii tavallaan vuodesta toiseen,
kuten mehutölkki, josta on leikattu ilmanvaihdontehostin
Satavuotiaat hirret myhäilevät, kun temmellämme
keski-iän molemmin puolin

Päin leikkiä

2006-11-17T16:13:00.000+02:00

Se oli sambarumbabueno meidän ympärille kajareista
salaatti valui
mutta meillä oli säpsyvän nopea ryhti,
KK naiivisi tyhjää kasaria,
me toisen puolen pöytää kylmää ysikymppiä
mutta nyt on motari,
mennään kovaa,
jos et nyt halaa
niin korvassasi suhisee koko ensi yön.
T ja Oi ampuvat toisiaan,
kokomuusikko viskoo loruja,
tokko aa
ja pakko ei ole mitään

Kiitos itsellenne, Karri, Teemu ja Antti!

Herätä liian aikaisin

2006-11-14T06:16:00.000+02:00

Tahmea kyky painaa luomea ja tukka on liian pitkä.
Näkymä on tumman möhnän alla
ja kiteet puhkovat peittoa silmään.
Aivastelua.
Muistilappuja on aina paljon ja vesisateeseen
on alkutalvesta vielä pitkä matka.

Toinen lähtee töihin siivoamaan kauppahyllyjen alla
pillottelevia satiaisia
naarmuihin takertuneita
poolo lämmittää kotona, pitkä niska
kuljettaa ylös ajatusta niinkuin Pisa tai Tuomiokirkko
vinosti, kiertyen, taivasalla ja sekaisin

Anna minun nukkua, nokkonenkin odottaa

istun tässä ja huojun ja ohikäveljä menee horisontista sisään

Kun hiiret kuolevat ja jäävät niille sijoilleen

2006-11-14T02:01:00.000+02:00

Päivä alkaa luvatta aikaisin
kiekaisee seinälian takaa mies jolla ei taukoa järinässä
Siivoa, sanoo neiti
ja enkelikasvot noukkivat viherkivisiltä portailta oravien varistamia talviruokia
Eteinen on kesken, punainen viitta on maali seinästä selkään valuneena
patterissa on ne juovat ja kutakin myöten kiipeää lämpö kellarista
missä öljypaahdin lymyää ja hiiristä on raatoja, laatikoissa kärpäset
jotka aina osaavat hyppiä rattoisasti rajan yli ja takaisin vailla huolta
mestarillisesti ottaa kone hampaisiinsa jyrsijöitä koko armeijan,
mappi täyttyy kuolemasta vain ihmisillä ja heidän puumajoissaan
näillä se on lähmä pöly rattiromun vieressä portaan nurkassa
talvirenkaisiin liimaa likamies paukkuja ja pakkaseen,
saa sakot ja kireä otsa venähtää harjalle, tulee kiukku ja peto
tytöt odottavat ämpärin kanssa nokivettä ilmaputkesta kysellen
ja vastaten toinen toiselleen, kukikkaat hamemekot, essun kaltaiset
Hiiret odottavat vielä rauhaansa, kuolokone jyllää yläkerrassa harjoitellen
sen salamahyppyjä, takertuvia neulakynsiä, sairaan volinaa
jota matkien värähtelee jokaisen pii ja kaikki lakka lohkeaa
Kun talo nukahtaa ja kaamosaamuun on vielä pitkälti,
samoaa kaksi älähdellen naureskelevaa tyttölasta portaiden virtaa

Nukutun yön jälkeen

2006-11-11T10:24:00.000+02:00

Joku kaipaa minua aamuyöllä.
Ylikulun päällä moottorit seisahtuvat.

Juon palan unta,
riemun jatkeen kamomillaa
näinkö oli puhelimen pakkanen,
suutaan virne
silmään soima katse
vai oliko se unta?

Niissä oli keitaita, sanoo hän, jonka jaloissa
kummeksuvat lapsipäiset, viileiksi jääneet rakastajat.
Suuret, väsyksissä keilojaan pyörittävät pienet ihmiset
ja vikaan karahtaneet summerit
nupulle pysähtyneet poikalapset
siekailemattomat kiviuunissa apetta kypsyttävät emot
he kokoontuvat joen mahtavana pysyvään rantaan
ja rakentavat yksinäisyyspyörän.

Sulakohdissa takkuaa katse.
Neuvoton kysyy ja kaaduskelee,
ja minkäänvärinen katto rapisee alas ryhmän päälle
pistellen naurettavia pikku sanoja kahahtaviin suihin

ja ryhmät mouruavat.

Tavata metallinen kynttilänjalka

2006-11-10T16:33:00.000+02:00

Pudota kukka.
Läimäise turkille, on talvi.
Muuten en putoa
en joudu tuonne,
näen suunniltaan olevat rempallaan olevat
säädyttömyydestä pillastuvat seitinkauppiaat
ja unohtelen.

Muutoin: lämmin Mac.
Suuruus putoilee,
kun minä en,
nauru tilataan kuukauden päähän tietämättä
ja kun se saapuu, se saa miehen ja naisen
tekemään hullun ääniä,
maattoman hörinää,
kumpujen heläyksiä ja poukkoilua.

Marraskuinen pikku tarina kahdesta ystävyksestä

2006-11-08T15:41:00.000+02:00

Kilpi jylisee ja nukahdan siihen, tai vieressä
naukkailee ystäväkokelas kaffetta eestaas.
Hänellä on vierre hakusessa, kuten perunassa leikattua,
ja musiikkinsa on useimmiten sahaa, jylyä ja aarniporaa
kun sängyn laita kohoaa seinustaksi, maapäästäiset varisevat
sen särmältä kuin tuo jauho tuolta puista
harakat ruuduttavat lumen, jolla eläinjäljet vetävät viivan
toinen toisensa yli.
Tiaislinnut musisoivat hänen kyljellään lepäävää stemmaansa.
Sänky lämpeää ja pora pilkuttaa vanerin näyttämään rokolta,
hän vilkuttaa pihan puolelta ikkunasta yllättäen minut hihittämästä,
puhun tunnin.
Hän tuottaa, minä välkehdin,
hän vie, minä epäröin.
Kaikessa on hiukan kanervan väriä, eikä pehmeältä vivahtava
kynttilälepatus murene hänen äänestään, kun taputan käsiäni
nuorennun taaksepäin ja epäröin,
suutaria ajattelen, korkolappuja, ja epäröin, mutta kolina
havahduttaa kuten nukahdinkin siihen vaakaan, vakaan tuomiseen
jytyyn, jossa pinnan alla kuplii vanhuuden tuoksu ja vielä
alapuolella nuorempi vesi, laimean kahvin värinen ja lempeä
tungeksii kuonollaan käsivarren alle iltasella sen jo mentyä
ja muututtua aikuiseksi yöksi.

Canadians don't cry

2006-11-06T11:02:00.000+02:00

Whose hand is this?
Who's holding my bra?
My napkins were drying on a towel fence,
the sidestep walls fell from a bench.
Rigid as was the nunsense goodness,
the heads felt alone and the ZAPP! never helped it.
Who's the woman waiting for the trains and planes?
Who's the girl in a fancy dress,
more than two but less than three
waiting to yell and to speak?
There's a seamstress
and a needle picker,
there's a wide hanging model dump
and wishing well coin plastic
dinosaurs, always dinosaurs.
Eat it up alive,
they say.
Whose toys are the best in resting?
In peace?
Mine rattle and yours don't
you scream but I won't
and the plane flies back and forth

Gazing

2006-11-05T01:13:00.000+02:00

Katsahtakaapa mitä tuli tehtyä kera Marko Niemen:
http://nurotus.blogspot.com/2006/11/gazing.html

2006-11-02T20:17:00.000+02:00

2006-11-01T17:23:00.000+02:00

Uusia asioita

Tänään sanoin ensimmäisen kerran: "Matkue".
En muista koskaan aiemmin sanoneeni sitä sanaa.
Lisäksi ostin uuden ranskan sanakirjan, joka sisältää 54 000 sanaa ranskaksi ja suomeksi.

Barbarie II

2006-11-01T15:12:00.000+02:00

Voici le livre de ma vie
avec ses feuilles déjà mortes
et par-ci, par-là une porte
grinçant sur la mélancholie.

Ma vie est comme une ancolie
étourdie au bord de la route.
Tout est tristesse, absence, doute
et nuit et brouillard et folie.

Sur mon orgue de barbarie
je fais tourner la manivelle,
tourner, tourner la ritournelle
tout enrouée de poésie.

Jean Cuttat au Bravoure du Mirlifore, 1970 (un extrait)

2006-10-31T15:09:00.000+02:00

Mikael Brygger & Outi-Illuusia Parviainen: Yömikro

Horrokseen

2006-10-30T18:33:00.000+02:00

Oikeaan olkavarteen käy kylmä,
mutta väsyttää liiaksi,
olkoon ikkuna auki.
Puoli viiden pimeä
saa syömään liikaa mysliä.
Verho karttaa jalankulkijaa.

Saapas tahrii olkimaton
mittari värähtää aikaista talvea
Kissalla on paikka verhoillulla tuolilla

Niskoittelu on turhaa,
ovimies sammaloituu
yksinkertaisuus puhkeaa kukkaan
vieden ilmalta äänen.
Hartiaa painaa tuulen lysy.
Minulle kelpaa horteen kolo
ja poislähdön paikka.

2006-10-30T11:31:00.000+02:00

Det är tyst.
Finns ingen ljud.
På sängen lakan, ens egen doft
och det är så tyst.
Händerna pekar på väggar
telefonen är tyst.
Reklamen kommer inte
posten går bort
huset bara står där, allt fortfarande
blixtar har kanske existerat
men inte nu
himlen är bara en kupa.

Tystnaden borrar
hamrar, slår, rivar
och ullen kommer bort
men nytanken ligger orörande.
Dit ska andra också
knuten av skåpet andas
dörrspringsluften stannar
så långt som det vill.

2006-10-26T16:27:00.000+03:00

On hiljaista.
Ei kuulu mitään.
Sängyllä lakanat, oma tuoksu
ja ihan hiljaista.
Kädet osoittavat seinille
puhelin on vaiti.
Mainos jää tulematta
posti menee pois
talo seisoo aina vain paikallaan
salamat ovat ehkä olleet olemassa,
mutteivät nyt
taivas on vain kupu.

Hiljaisuus poraa
takoo, lyö, repii
ja villat tulevat ulos
mutta uudisajatus makaa liikkumati.
Sinne on matka muillakin
kaapin nurkka hengittää
ovenraon ilma viipyy
niin kauan kuin lystää.

Unimaa

2006-10-26T01:59:00.000+03:00

En saa unta.
Vähennys kuvioi
vaatii enemmän, enemmän.
On unetonta piirtää vastaympyrään.
Mielettömänä on karmeaa teeskennellä.
Ja siili kyttää tukkaa
tuuleton temmahtelee,
viimeöisen riepunsa
kannikka jätti minulle.
Nälkä jäi.

Suunnaton nielu
rupeaa vartomaan.
Uneen en yhätikään pääse.
Näen siellä loikkivat tuliketut,
varjopäiset salamakauppiaat
ja harmahtavat peruukit,
tuolla vilahti kopeus,
naamaton ensikerroksen luuttutäti
verkalleen lysähtävä tonttu,
jolla pipo on vinoon painunut.
Kännäävä treffiopas hohottelee
on jo jees, on tosi jees.
En lepää
enkä värähdä umpeen.
Pikku rako näyttää lämmön.
Hankalasti on rento poissa
putoaa nilkka tornista risahtaen,
yksitellen kukin pannaan lehteen
ja kalat torilla nauravat,
haisee ruoto
käsiään sitruunalla hankaava vasumies
väsyttää kopassa vauvaa ja remmissä koiraa.

Talon ohi menee ei-mikään.
On pieni kerros lunta
suurta on vain poro ja otava
muu maailma saa vaieta liuokseensa.
Kuusten hiplaus kiusaa.
Verhoissa osaan pitää niitä kiinni,
jos unohdan
katsoo joku muu.
On yö, sanat kaikuu.
Kuva on kylmästä kamerasta julma
maanosissa kiehuu muu huoli,
täällä pienetkin ovat kuin tuntureita,
juosten ympäri löydät sata poroa
takerrut sarviin ja pyörryt.
Zzz, sanoo virkeä ovisilmä
kellarin kokoinen.
Kätke kumpparit vieraan viileyteen.

Villasukat jalassa natisee pedin reunalauta.
Mikä on kun on niin pimeä,
ympärillä vahaa
ja luomissa rasvaa inha kerros.
En karvaan peitä huomispäivää,
sen turkki on minusta tehty.
Voi aamu tulla koska vain.

2006-10-25T23:23:00.000+03:00

Load-On Arms 2

2006-10-25T22:06:00.000+03:00

In my nap
your steam is above the head
What I see in between the metal and the tie
wet is the wall,
wet is the pilar in the shore
narrow is the thread in hotel's gap
narrow is my terrace door
Come finally,
and stain my hands and arms
spiral them to make a knot
let them strangle what I am not
pull a curtain on the winded window

Kauas, kontrolli!

2006-10-25T10:49:00.000+03:00

Holtiton hetki on kaunis.
On hiljaista, silta humajaa.
Kaikki verhoutuu huuruun.
Sisällä palaa tungsten,
hehkulamppu, voiton malja
typerryksen kielokukka
ja nuoret viehtyvät vanhempiin
pilkkeessä löytyy kukkakirja jokaiselle.

Matkalta saapuessani olin konkreettikiekko
huumainen ja etsiskelevä.
Mukin ääressä purkautui
huuliltani tuikkiva goodbye,
niitä vihaan
loistaa taskulamppu ja kertoo silmäpussit.
Laukkuni raapaisi öljyä mukaansa
ratsastin itään
pohjoinen kirkui.
Virroksiva askel vaimeni.

Matkalla 23.10.

2006-10-25T10:47:00.000+03:00

Juupa juu,
paistaa kuu.
Kakadaruu – puppudiduu!
Ovaali neliöityy,
kolmio puntaroi,
on joskus sanottava:
surreaali isännöi!
Se liinat kiinni löi?
Vaan valoin viittilöi!

2 - 2 - 3 bal(loons)

2006-10-20T13:34:00.000+03:00

now if there are 2 loons,
two balloons,
then I guess I'm not
so a loon,
but if there are 3
or more of them...
things tend to get complicated

Mikael Brygger